Tunnekirjemenetelmä

Tunnekirjemenetelmä auttaa selkiyttämään omia tunteita ja niiden syitä, esimerkiksi pitkäaikaista vaiennettua vihaa tai katkeruutta. Menetelmän avulla näiden tunteiden kanssa voi päästä sopuun ja ne voi rauhassa unohtaa. Menetelmän avulla muodostetaan kuvitteellinen tilanne, jossa ihminen voi avautua omista tunteistaan totaalisen rehellisesti tietäen, että hän saa hyväksyvän ja lämpimän vastaanoton. Tunnekirjettä ei todellisuudessa lähetetä kenellekään, vaan se pysyy kirjoittajan henkilökohtaisena asiana. Tunnekirjeessä ei ole olennaista se, näyttääkö se hyvältä ja mitä joku muu siitä ajattelisi. Jokainen asia, joka ponnahtaa mieleen kirjoittaessa on kirjoittamisen arvoinen olipa sitten kyseessä pikkujuttu tai kerrostalon kokoinen asia. Tunteet, joista kirjeissä kerrot, on voitu kokea äskettäin tai vuosia sitten.
Tunnekirjetehtävässä kirjoitetaan kaksi eri kirjettä. Kumpaakin kirjettä kirjoittaessa kannattaa pyrkiä siihen, että tehtävän voi tehdä rauhallisissa olosuhteissa. Ole mieluiten omissa oloissasi, pistä puhelin äänettömälle jne. Voit tarvittaessa vilkaista mallia luvun lopussa olevasta esimerkkikirjesarjasta, mutta muista että sinun kirjeesi voivat olla täysin erilaiset kuin esimerkkikirjeet.
Ensimmäinen tunnekirje kirjoitetaan jommalle kummalle omista vanhemmista tai heille molemmille. Vastaavasti voit osoittaa kirjeen myös puolisolle, jollekin hyvälle ystävälle tai muulle luotettavaksi kokemallesi henkilölle. Kirjeelle on valmis pohja, jonka mukaan kirjoitustyössä edetään. Ensimmäisessä kappaleessa perustellaan, miksi kirjoitat kirjeen. Sitten aletaan käsitellä erilaisia tunnetiloja, joista ensimmäinä on suru. Kirjoitetaan kaikista niistä asioista, jotka aiheuttavat nyt surua tai ovat aiemmin aiheuttaneet surua. Surun aiheuttajana voi olla kirjeen vastaanottaja tai yhtä lailla kuka tahansa muu. Tämän jälkeen käsitellään avuttomuutta, vihaa ja pelkoa. Sama tehdään syyllisyyden ja häpeän tunteiden suhteen. Sitten kerrotaan vähätellyksi ja mitätöidyksi tulemisen tunteista ja sen jälkeen katkeruudesta, jota mahdollisesti tuntee tai on tuntenut. Lisäksi kirjoitetaan tunteista, joista on aiemmin pyrkinyt vaikenemaan tai jotka ovat tuntuneet kielletyiltä. Tämän jälkeen pyydetään anteeksi, jos on asioita, joita haluaa pyytää anteeksi. Ja sitten vielä kirjoitetaan niistä asioista, joita on oikeasti halunnut tai haluaa tällä hetkellä. Kirje allekirjoitetaan. Se luetaan kertaalleen läpi ja pistetään talteen sellaiseen paikkaan, mistä sitä ei löydä kukaan muu kuin sinä. Tarvitse kirjettä seuraavan tunnekirjeen laatimisessa.

I kirje kirjoitetaan seuraavalla kaavalla:
Hei ….(vastaanottajan nimi)
Kirjoitan sinulle, koska… (esim. jotakin on jäänyt on sanomatta tai haluan selkiyttää ajatuksiani)
Olen tuntenut surua…(kirjoita mistä asioista)
Olen tuntenut avuttomuutta…(kirjoista mistä asioista)
Olen tuntenut vihaa ja ärtymystä… (kirjoita mistä asioista)
Olen tuntenut pelkoa…(kirjoita mistä asioista)
Olen tuntenut syyllisyyttä…(kirjoita mistä asioista)
Olen tuntenut häpeää…(kirjoita mistä asioista)
Olen tuntenut tulleeni vähätellyksi ja mitätöidyksi…(kirjoita mistä asioista)
Olen tuntenut katkeruutta…(kirjoita mistä asioista)
Minun on vaikea ilmaista ja sallia itseni tuntea… (kirjoita vaikeista tai kielletyistä tunteista)
Pyydän anteeksi, että…(kirjoita mitä)
Se, mitä todella haluan, on että…(kirjoita mitä)
Terveisin/⁠Rakkaudella…..(oma nimi)

Toinen kirje – vastauskirje – kirjoitetaan ensimmäisen kirjeen vastaanottajana, siis sen henkilön näkökulmasta, jolle kirjoitettiin aikaisemmin. Jos esimerkiksi kirjoitit ensimmäisen tunnekirjeen jommalle kummalle vanhemmallesi, niin nyt hän ikään kuin vastaa kirjoittamaasi kirjeeseen. Tätä toista kirjettä, siis vastauskirjettä, ei kirjoiteta niin kuin tuo vastaanottaja luultavasti kirjoittaisi, vaan siten kuin hänen tulisi kirjoittaa – toisin sanoen ystävällisesti ja ymmärtävästi. Vastauskirjeen tarkoituksena on tuottaa kokemus hyvästä ja asianmukaisesta vastareaktiosta kirjoittajan tunteisiin. Mitä hankalampaa harjoituksessa on pistää sanoja toisen ihmisen suuhun, niin sitä tärkeämpää se todennäköisesti on.
Toimi näin: Ota esille aiemmin kirjoittamasi ensimmäinen tunnekirje sekä vastauskirjeen pohja, joka on alla. Lue ensin kertaalleen läpi aiemmin kirjoittamasi Tunnekirje I. Kirjoitan sitten vastauskirje. Kun olet saanut kirjeen valmiiksi, lue se kertaalleen läpi. Pistä kirje sivuun ja mieti hetki, mitä tunnet. Pyri siihen, että voit tehdä tehtävän rauhallisissa olosuhteissa.

II kirje kirjoitetaan seuraavalla kaavalla:

Rakas….(sinun nimesi)
Kiitos kirjeestäsi. Se sai minut…
Sen on kurjaa ja olen pahoillani puolestasi siitä, että…
Voitko antaa minulle anteeksi, että…
Sinua kohtaan on toimittu väärin, koska…
Ymmärrän, että sinä olet halunnut…
Sinulla on oikeus tuntea kaikkia niitä tunteita, joista kirjoitit. Sinulla on oikeus tuntea…(vaikeat ja kielletyt tunteet)
Pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet. Arvostan sinussa erityisesti…
Ansaiset…(hyviä asioita)
Toivon, että tulevaisuudessa…
Rakkaudella (1. kirjeen vastaanottajan nimi)

Kokemukseni mukaan tunnekirjesarjoja kannattaa kirjoittaa useita. Vaikka kirjesarjan kirjoittaminen voi olla ahdistavaa ja kivuliasta, siitä saatu hyöty on usein hämmästyttävän suuri suhteutettuna kirjoittamiseen käytettyyn aikaan. Suosittelen, että kirjoitat kirjeet vanhempiesi lisäksi puolisollesi sekä sellaiselle ihmiselle, joka on satuttanut sinua tai jonka kanssa on ollut usein ristiriitoja. Jos koet halua lähettää kirjeen jollekin ihmiselle, niin tee kyseinen kirjesarja ensin loppuun ja kirjoita sitten kokoaan uusi kirje kyseiselle henkilölle.

Esimerkkikirjeet

35-vuotias Lissu kirjoittaa äidilleen. Lissu on sairaanhoitaja. Hän asuu nykyisen miehensä ja kahden lapsensa kanssa. Lissu on eronnut ex-miehestään Jarmosta 5 vuotta sitten. Lissu on havainnut itsessään alakuloisuutta ja vetämättömyyttä puolen vuoden ajan. Hänen suhteessaan äitiinsä on toivomisen varaa.
I tunnekirje
Rakas äiti,
kirjoitan sinulle, koska minusta tuntuu, että meidän välimme eivät ole kovinkaan hyvät, vaikka näennäisesti tulemmekin hyvin toimeen. Itse asiassa olen usein alakuloinen eikä minulla nykyään mene kovinkaan hyvin. En tunne, että olisin menestynyt tai tehnyt sinua kovinkaan ylpeäksi.
Olen tuntenut vihaa ja ärtymystä siitä, että sinulle mikään ei riitä. Kun kerron tehneeni jotakin mielestäni hienoa, alat aina arvostella tekemääni ja kertoa, miten olisin voinut tehdä sen paremmin. Minua raivostuttaa vähättelevä asenteesi. Usein kerrot siitä, miten sukulaiset ovat saavuttaneet sitä ja tätä, ja se tuntuu olevan sinusta paljon hienonpaa kuin se, mitä oma tyttäresi tekee. Tunnen ärtymystä siitä, että et ymmärrä tai ei välitä, kuinka paljon sellainen loukkaa. Olen tuntenut vihaa siitä, että lapsena arvostelit koulumenestystäni, vaikka et juurikaan auttanut läksyissä. Kerran pyysin sinua auttamaan minua ruotsin kokeeseen valmistautumisessa. Puhuit tunnin verran siitä, miten olit yliopisto-opiskelijana ollut Ruotsissa yhden kesän ja kuinka olit oppinut sinä aikana kieltä tosi hyvin, mutta apusi jäi tosi vähäiseksi minun kokeeni suhteen. Sitten olit vihainen, koska en saanut kokeesta ysiä tai kymppiä. Olen tuntenut ärtymystä siitä, kuinka kohtelit ex-miestäni Jarmoa. Et koskaan hyväksynyt häntä.
Olen tuntenut pelkoa siitä, että minut hylätään, jos en ole muiden mieleen. Olen tuntenut pelkoa siitä, että minua pidettäisiin laiskana. Sen takia varmaankin yritän tehdä aina vähän enemmän kuin muut ja minun on vaikea sanoa muille ei.
Olen tuntenut syyllisyyttä siitä, että isän alkoholinkäyttö on ajoittain vastenmielistä ja olen sen takia etääntynyt hänestä. Olen tuntenut syyllisyyttä siitä, että en ole viettänyt poikani kanssa riittävästi aikaa. Minulla on usein syyllinen olo töissä, koska koen että en ole tehnyt tarpeeksi. Olen tuntenut syyllisyyttä siitä, että lähdin niin nuorena pois kotoa ja jätin sisareni sinne yksinään, mutta toisaalta sinun arvostelusi ja vähättelysi oli niin ahdistavaa, että minun oli pakko päästä pois.
Olen tuntenut häpeää isän alkoholinkäytöstä. Kerran pyysin yläasteella kavereita kylään koulun jälkeen ja isä oli päihtyneenä kotona ja kaverit huomasivat. Olen tunteut häpeää avioerosta.
Olen tuntenut tulleeni vähätellyksi ja mitätöidyksi satoja kertoja sinun taholtasi. Aina sinun pitää päästä sanomaan, miten itse olet tehnyt jonkun asian paremmin tai miten minun olisi pitänyt toimia etevämmin. Ja ohitat aina huoleni antamalla jonkun pikaratkaisun, mutta et koskaan kuuntele kunnolla.
Olen tuntenut katkeruutta siitä, että olen aina pyrkinyt tekemään asiat hyvin ja olen saanut kuraa niskaan niin sinulta kuin Jarmoltakin.
Minun on vaikea ilmaista ja sallia itseni tuntea vihaa ja ärtymystä. Koen, että minut hylätään tai jotain pahaa tapahtuu, jos kerron olevani vihainen.
Pyydän anteeksi, että olen tuntenut vihaa sinua kohtaan, koska en oikeasti halua tuntea vihaa sinua kohtaan. Pyydän anteeksi, että en ole pystynyt antamaan sinulle sellaisia saavutuksia ja menestystä, joita varmaankin olisit halunnut.
Se, mitä todella haluan, on että me voisimme tulla paremmin toimeen ja keskustella ikään kuin samalla tasolla. Sinun ei tarvitse ratkaista minun ongelmiani, haluaisin yksinkertaisesti, että kuuntelisit.
Rakkaudella, Lissu

II tunnekirje (Vastauskirje)
Rakas Lissu,
Kiitos kirjeestäsi. Se sai minut todella ajattelemaan meidän välejämme ja pohtimaan omaa käyttäytymistäni sinua kohtaan. Tunsin omantunnon kolkutavan, koska olet oikeassa monessa asiassa, hyvin monessa.
Olen pahoillani, että meidän välimme eivät ole hyvät ja olen pahoillani, että sinulla on usein alakuloinen olo. Olen pahoillani siitä, että olen ollut niin vaativa sinua kohtaan. Olen pahoillani, että sinusta on tuntunut, että mikään ei riitä minulle. Olen pahoillani, että olen usein vaikuttanut välinpitämättömältä ja verrannut sinua epäreilusti muihin. Olen pahoillani, että en auttanut sinua lapsuudessasi riittävästi kuolutyössä ja sen sijaan vaadin hyviä numeroita. Olen pahoillani siitä, miten kohtelin Jarmoa. Olen pahoillani, että olen vähätellyt ja mitätöinyt sinua. Olen pahoillani siitä, että en ole kuunnellut sinua. Olen pahoillani siitä, että olet tuntenut pelkoa hylkäämisestä ja siitä, että sinua pidettäisiin laiskana. Olen pahoillani siitä, että tunnet syyllisyyttä. Olen pahoillani isäsi alkoholinkäytöstä.
Voitko antaa minulle anteeksi, että olen ollut niin vaativa sinua kohtaan? Voitko antaa minulle anteeksi, että sinusta on tuntunut, että mikään ei riitä minulle? Voitko antaa minulle anteeksi, että olen usein vaikuttanut välinpitämättömältä ja verrannut sinua epäreilusti muihin? Voitko antaa anteeksi, että en auttanut sinua lapsuudessasi riittävästi kuolutyössä ja sen sijaan vaadin hyviä numeroita? Voitko antaa minulle anteeksi sen, miten kohtelin Jarmoa? Voitko antaa minulle anteeksi, olen vähätellyt ja mitätöinyt sinua? Voitko antaa minulle anteeksi, että en ole kuunnellut sinua?
Olen toiminut väärin sinua kohtaan vaatimalla sinulta niin paljon. Olen toiminut väärin verratessani sinua epäreilusti muihin ja vaikuttaessani välinpitämättömältä sinulle tärkeiden asioiden suhteen. Olen toiminut väärin siinä, että en auttanut sinua riittävästi lapsuudessa läksyissä ja sen sijaan vaadin liikoja koenumeroiden suhteen. Olen kai vaatinut sinulta niin paljon, jotta et ylpistyisi, koska minun lapsuudessasi se oli tapana. ”Ei kannata kehua hyvästä ja täydellisestäkin kiitä vain puolella sanalla”. Olen pahoillani siitä, että uskoin sellaisen kasvatustavan olevan sinulle parasta. Ei se selvästikään ollut. Sinusta kyllä tuli ihana ja hyvä ihminen, mutta ymmärrän että kasvatusperiaatteeni on tuottanut sinulle paljon kärsimystä. Tapani kohdella Jarmoa oli sinun puolustamistasi, koska halusin hänen kohtelevan sinua paremmin, mutta puutuin tuohon asiaan selvästikin väärällä tavalla. Olen toiminut väärin, koska en ole kuunnellut sinua, silloin kun olet tarvinnut kuuntelijaa, vaan olen vain tukkinut sinun suusi jollakin nopealla kommentilla, heti kun olet aloittanut puhumaan huolistasi. Olen kai tehnyt niin, koska en oikein ole tiennyt, miten tilanteessa pitäisi toimia ja olen kuvitellut, että juuri minun pitää ratkaista ongelmasi sen sijaan, että vain kuuntelisin.
Ymmärrän, että olet halunnut, että hyväksyn sinut sellaisena kuin olet. Ymmärrän nyt, että et halua minua jatkuvasti vaatimaan suorituksia ja menetystä. Ymmärrän, että haluat, että sinua kuunnellaan ja arvostetaan. Ymmärrän, että olet halunnut meidän väliemme olevan paremmat.
Sinulla on oikeus tuntea kaikkia niitä tunteita, joista kirjoitit. Sinulla on oikeus tuntea vihaa ja ärtymystä ja sinulla on oikeus ilmaista olevasi vihainen.
Pidän sinusta juuri sellaisena kuin olet. Erityisesti arvostan sinussa sitä, että olet aina pyrkinyt tekemään asiat oikein. Olet ahkera, avulias ja hyvä. Olet hyvä äiti lapsillesi, olet hyvä vaimo, olet hyvä tytär ja olet hyvä sisko. Työssäsikin olet hyvä. Rakastan sinua hyvin paljon ja olen sinusta todella ylpeä. Annan sinulle anteeksi, että olet tuntenut vihaa ja ärtymystä minua kohtaan. Olen sen ansainnut. Sinun ei tarvitse pyytää anteeksi riittämätöntä menestystä, koska olet menestynyt oikein hyvin.
Ansaitset, että sinua rakastetaan ja että sinut hyväksytään sellaisena kuin olet. Ansaitset onnea ja tyytyväisyyttä. Ansaitset sen, että äitisi kohtelee sinua hyvin. Ansaitset, että isäsi ei ole sinua tavatessaan päihtyneenä. Ansaitset, että saat kiitosta hyvästä työstäsi.
Toivon, että tulevaisuudessa voisimme tulla paremmin toimeen. Haluaisin sitä kovasti. Toivoisin, että oppisin pois haitallisista tavoistani. Toivon, että muistat, että vaikka olisinkin joskus hankala, niin rakastan sinua siitä huolimatta.
Rakkaudella, Äiti