Virheelliset ajattelumallit

Virheelliset ajattelumallit ovat vääristyneitä luuloja ja uskomuksia todellisuudesta. Pysyvimmät näistä ajattelumalleista ovat yleensä muodostuneet jo lapsuudessa ja nuoruudessa, mutta niitä muodostuu myös aikuisuudessa. Lähes kaikilla ihmisillä on joitakin virheellisiä ajattelumalleja. Ihminen ei itse valitse virheellisiä ajattelumallejaan, vaan ne muodostuvat pääosin tietoisuuden ulkopuolella.

Virheellisten ajattelumallien tehtävänä on ovat aktivoida puolustuskäyttäytymistä, joka edesauttaa ihmistä selviytymään ja välttämään ongelmia. Virheelliset ajattelumallit ovat ikään kuin voimakkaan tunnetilan aiheuttamia lyhytkestoisia vääristyneitä ajatuksia, jotka ovat jääneet pysyviksi. Nämä ajatukset ovat jääneet pysyviksi hyvästä syystä. Vääristyneet ajatukset ja niiden aktivoima käyttäytyminen nimittäin vaikuttavat tuovan turvallisuutta, hallinnantunnetta, hyväksyntää tai ne näyttävät vähentävän pelkoa, kärsimystä ja muita negatiivisia kokemuksia. Esimerkiksi koulukiusattu lapsi pyrkii usein vaistomaisesti välttämään kärsimyksiä ja nöyryytyksiä alistumiskäyttäytymisen avulla. Tekeytymällä huomaamattomaksi, vetämällä ryhtiä kyyryyn ja välttämällä katsekontaktia lapsi saattaa välttää päivittäisen piestyksi tulemisen ja saada vain kerran viikossa turpaan. Jotta alistumiskäyttäytyminen ei olisi pelkkää näyttelyä (jonka kokenut koulukiusaaja saattaa haistaa kilometrien päähän), lapsen kannattaa uskoa, että hän on huonompi kuin muut, koska silloin alistumiskäyttäytyminen muuttuu aidon näköiseksi. Samalla poistuu paljon energiaa ja ahdistusta aiheuttava lapsen sisäinen ristiriita:”Jos olen yhtä arvokas kuin muut, niin eikö jonkun pitäisi tehdä minun kärsimykselleni jotain?” Koulukiusaamisen kestettyä vuosia, uskomukset omasta huonommuudesta muihin verrattuna muuttuvat pysyviksi. Näin on muodostunut aikuisuuteen ulottuva virheellinen ajattelumalli.

Virheelliset ajattelumallit ja puolustuskäyttäytyminen ovat olleet ihmiselle turvattomuutta tai avuttomuutta aiheuttaneissa olosuhteissa (ainakin näennäisesti) hyödyllisiä, ja niiden avulla ihminen on mahdollisesti selvinnyt vaikeasta tilanteesta tai elämänvaiheesta, mutta koska ne vastaavat huonosti todellisuutta, ne usein haittaavat toimimista muunlaisissa olosuhteissa. Viinanhöyryisessä väkivaltaisessa lapsuudenperheessä uskomus jatkuvan varuillaanolon tarpeellisuudesta on hyvinkin pitänyt paikkansa, mutta kyseinen uskomus ei pidä enää paikkaansa lämpimässä ja turvallisessa parisuhteessa.

(Kaavio: virheellisten ajattelumallien muodostuminen)

Ihminen saattaa tukeutua virheellisiin ajattelumalleihin ja puolustuskäyttäytymiseen yllättävän tiukasti. Mitä paremmin ihminen on pärjännyt vaikeassa tilanteessa niiden avulla, sitä tiukemmin ihminen tarrautuu niihin varsinkin silloin, kun jokin muistuttaa häntä turvattomuutta aiheuttaneista olosuhteista.

Tyypillistä virheellisille ajattemalleille on se, että ne ehkäisevät ihmisen kokemuksen itsestään hyvänä ja arvokkaana osana yhteisöä ja maailmankaikkeutta. Virheellisen ajattelumallin vallassa oleva ihminen kokee itsensä riittämättömänä. Virheellisen ajattelumallin provosoima puolustuskäyttäytyminen on yritys päästä takaisin kokemukseen riittävyydestä. Koska vääristyneellä tavalla ajattelevalta ihmiseltä puuttuu peruskokemus siitä, että hän omana itseään on hyväksyttävä ja arvokas, hänen pitää ikään kuin ostaa tai todistaa oma hyväksyttävyytensä tietyntyyppisellä käyttäytymisellä.

Eri psykoterapioissa virheellisiä ajattelumalleja ja niiden synnyttämää käyttäytymistä kutsutaan eri nimin ja luokitellaan jossain määrin eri tavoin (kts. Liite 1 ja 2). Olen itse työssäni havainnut masennuksesta kärsivien ihmisten omaavan tiettyjä virheellisiä ajattelumalleja, joista viriää tietyntyyppistä puolustuskäyttäytymistä. Olen kuvannut joitakin yleisiä virheellisiä ajattelumalleja ja niiden aiheuttamaa käyttäytymistä seuraavilla sivuilla.

Suorituskeskeisyys

Suorituskeskeinen ihminen pyrkii todistamaan olevansa muille hyödyllinen liittolainen. Suorituskeskeisyydessä asetetaan tavoitteeksi hyödyllisyys, aikaansaaminen, suoritukset, saavutukset, tavoitteisiin yltäminen. Jotta ihminen onnistuu piiskaamaan itsensä vaativiin ja erergiaa kuluttaviin suorituksiin, hänen täytyy motivoida siihen itsensä tehokkaasti. Suorituskeskeisyydessä tämä itsensä motivointi tehdään yhdistämällä oma arvo ja hyväksyttävyys siihen, mitä ulkoisia asioita suoritetaan ja mitä muut ihmiset ovat suorituksista mieltä.

Jos suorituskeskeiseinen asenne jää pysyväksi virheelliseksi ajattelumalliksi, niin ihmiseltä puuttuu vankka kokemus siitä, että hän on hyvä ja riittävä sellaisena kuin on, joten hänen täytyy ikään kuin todistaa oma arvonsa suorituksilla. Suorituskeskeinen ihminen on saavutustensa ja niitä arvioivien ihmisen armoilla. Niin kauan kuin suoritusten suojamuuri kasvaa suorituskeskeisen ihmisen ympärillä, hän kokee olevansa turvassa ja hän tuntee hyvää oloa. Onhan hänellä vankkoja todisteita siitä, että hän on hyvä, riittävä ja hyväksyttävä. Mutta jos yksikin tiili tuossa suojamuurissa alkaa haurastua, hän alkaa tuntea epämukavaa oloa, stressiä, ahdistusta, pelkoa tai kaikkia niitä. Suoritusten suojamuurin murentuminenhan ei tarkoita hänelle vain sitä, että häneltä puuttuisi yksi sulka hatusta, vaan se tarkoittaa hänelle sitä, että koko hänen arvonsa ja hyväksyttävyytensä on vaakalaudalla. Ja jos hänellä ei ole todisteita omasta riittävyydestään ja hyväksyttävyydestään, niin se tarkoittaa hänelle sitä, että hän on huono ja riittämätön. Erityisen hankalaksi suorituskeskeisen asenteen tekee se, että se vaatii toistuvasti uusia suorituksia ja uusia hyväksynnästä kertovia signaaleja muilta. Suorittamalla onkin mielestäni lähes mahdotonta saavuttaa pitkäaikaista hyvinvoinnin tilaa.

Suorituskeskeinen ihminen tuntee usein riittämättömyyttä ja samaa tunnetta hän päätyy viljelemään myös lähipiiriinsä. Hän vaatii paljon omalta joukkueeltaan ja piiskatakseen muut hyviin suorituksiin hänen täytyy saada muut tuntemaan riittämättömyyttä.

Kontrollintarve

Lähes kaikki ihmiset pitävät kontrollin tunteesta – siitä, että kokee itse pystyvänsä omilla tekemisillään tuottamaan itselleen hyvinvointia ja ratkaisemaan mahdollisia ongelmia. Kaikkien asioiden kontrolloiminen ei kuitenkaan ole järkevää eikä se ole edes mahdollista, koska meillä on vain rajallinen määrä energiaa ja aikaa, kun taas kontrolloitavia asioita on lukematon määrä. Meidän kannattaa luottaa siihen, että tietyt asiat tapahtuvat omalla painollaan.

Jos voimakas kontrollintarve jää pysyväksi, ihmisen on vaikea antaa asioiden edetä omalla painollaan. Kontrolloija kokee, että maailman on arvaamaton paikka, jossa on paljon epävarmuustekijöitä. Hänen on vaikea luottaa siihen, että muut ihmiset osaavat, ymmärtävät, muistavat ja/tai haluavat tehdä hommansa hyvin. Kontrolloija kokee, että jos hän ei koko ajan vahdi ja kontrolloi, niin seuraa isoja ongelmia.

Kontrolloijan yksi keskeisistä ongelmista on se, että hän on tavallaan addiktoitunut kontrollin tunteeseen. Hän tunkee nenänsä usein asioihin, joista pitäisi pysyä loitolla, koska sillä tavalla hän saa kontrollin tunnetta. Monissa tilanteissa hänellä ei itse asiassa ole erityisen paljon kontrollia, mutta hän haluaa uskoa hallitsevansa tilannetta.

Kontrolloijalle epäonnistumisen kokemukset ja syyllisyydentunne ovat yleensä varsin epämiellyttäviä. Sen takia hän haluaa tehdä kaiken mahdollisen välttääkseen epäonnistumisia. Koska tunnetilat kuten ahdistus, stressi ja pelko ovat tunnetiloja, jotka nostavat ihmisen valmiustasoa ja auttavat havaitsemaan uhkia, kontrolloija tuntee paljon näitä tunteita.

Kontrolloivaan pärjäämisstrategiaan kuuluu, että lähipiirille aiheutetaan samoja tunteita, jotta myös he nostaisivat valmiustasoaan.

Miellyttämistarve

Miellyttäjä kokee ristiriidat ja konfliktit – pienetkin – erittäin hankalina, joten hän pyrkii välttämään niitä viimeiseen saakka. Jos joku ihminen ei pidä miellyttäjästä, niin se tarkoittaa miellyttäjälle turvattomuutta. Miellyttäjän saattaa olla konfliktitilanteissa vaikea keksiä, miten pitää puoliaan, tai hän voi kokea, että ristiriidat johtavat yleensä pitkäaikaisiin välirikkoihin ja hylkäämisiin. Joskus miellyttäjä kokee myös omat – sinäsä normaalit ja terveet – vihan ja aggression tunteensa väärinä tai kiellettyinä. Miellyttäjän on myös hankalaa sietää muiden negatiivisia tunteita, ja hän tuntee helposti esimerkiksi myötähäpeää.

Miellyttäjä pyrkii saamaan kaikki muut pitämään itsestään. Varmuuden vuoksi miellyttäjä yrittää miellyttää jopa niitä ihmisiä, joista hän ei itse pidä ja joita hänen ei välttämättä kannattaisi houkutella lähelleen. Jotta miellyttäjä onnistuu miellyttämisessä, hänen täytyy siirtää omat tarpeensa muiden tarpeiden edelle. Hänen täytyy uskoa, että hän ei tarvitse hyviä asioita yhtä paljon kuin muut. Tällöin miellyttämiskäyttätyminen ei ole vain näyttelyä, vaan muut kokevat sen aitona.

Miellyttämisen pärjäämisstrategiaan kuuluu, että muille pyritään aiheuttamaan hyväksynnän- ja kiitollisuudentunteita. Varjopuolena miellyttämisessä on se, että miellyttäminen on pitkän päälle raskasta ja äärimmäinen miellyttäminen on usein jollain tavalla valheellista, joten se saattaa herättää muissa epäluottamusta.

Ripustautuminen

Ripustautuvan, muista riippuvaisen (ns lähesriippuvaisen) ihmisen selviytymisstrategia on ulkoistettu ongelmanratkaisu, siis päätöksenteon ja energiaa vaativien tehtävien siirtäminen pääosin muille. Onnistuakseen tässä ihmisen täytyy uskoa olevansa riittämätön, avuton ja kykenemätön tekemään päätöksiä. Lisäksi hänen tulee herättää yhdessä tai useammassa ihmisessä myötätunnon, syyllisyyden tai säälin tunteita, jotka aktivoivat kyseisen henkilön antamaan ripustautujalle toistuvasti apua. Ripustautuvalle ihmiselle se, että hän saa apua muilta, todistaa hänen olevan tärkeä ja hyväksytty. Ripustautuva ihminen kokee, että hän tarvitsee välttämättä muiden tukea, koska ei pärjää yksin. Pitkän päälle ripustautuvan ihmisen läheiset tuntevat turhautuneisuutta ja ahdistusta.

Epävakaus

Osa ihmisistä on kasvanut arvaamattomissa ja epävakaissa olosuhteissa, joissa on ollut vaikea luottaa muihin ihmisiin. Psykologisten perustarpeiden tyydyttyminen, riittävä turvallisuus, fyysinen koskemattomuus ja ravinnonsaanti ovat saattaneet toteutua hyvinkin vaihtelevasti. Joinain päivinä asiat ovat olleet ok ja joinan päivinä ei, mutta mitään varmuutta tai logiikkaa näihin asioihin ei välttämättä ole liittynyt. Hylkäämiskokemukset, muiden torjunta, syyllisyyden ja häpeän tunteet ovat olleet tavallisia. Sellaisissa olosuhteissa lapsi tai nuori joutuu käyttämään luovasti erilaisia selviytymisstrategioita, koska yksi ainoa selviytymisstrategia – kuten miellyttäminen tai aggressio – ei toimi kuin ajoittain. Jotta hyvin erilaiset käyttäytymismallit eivät jäisi pelkäksi näyttelyksi, vaan näyttäisivät aidolta, ihmisen on kannattanut myös tuntea hyvin erilaisia tunnetiloja masokistisesta alistumisesta ja miellyttämisestä aina aggressioon ja itsensä vahingoittamiseen asti, voimakkaasta ihailusta täydelliseen halveksuntaan. Jos epävakaus jää pysyväksi selvitymisstrategiaksi, niin ihminen muokkautuu tavallaan kameleontiksi, joka joutuu vaistomaisesti monitoroimaan muita ihmisiä, arvaamaan ja ennakoimaan heidän motiivejaan ja mukautumaan impulsiivisesti sen mukaan, miten muut mahdollisesti käyttäytyvät. Se, mitä hän todella haluaa ja mihin hän pyrkii, jää hänelle itselleen usein arvoitukseksi. Hän tuntee olevansa tuuliajolla, ja kokee usein mitäänsanomatonta tyhjyyttä. Vaikka epävakaat ihmiset ovat usein sosiaalisesti lahjakkaita, heillä on toistuvasti ongelmia muiden ihmisten kanssa johtuen usein siitä, että epävakaan ihmisen on vaikea luottaa toisten ihmisten myönteisten tunteiden pysyvyyteen. Epävakaa ihminen yleensä olettaa, että hänet jossain vaiheessa kuitenkin hylätään, joten todellinen sitoutuminen on hänelle vaikeaa.

Epävakaisiin selviytymisstrategioihin kuuluu, että muille ihmisille aiheutetaan voimakkaita kiinnostuksen ja viehätyksentunteita.

Huomiohakuisuus

Huomiohakuinen ihminen kokee, että hänen täytyy olla jatkuvasti – tai ainakin toistuvasti – huomion keskipisteessä. Jos huomiohakuista ihmistä ei huomata, hänen alkaa tuntea epämukavaa oloa. Huomiohakuiselle ihmiselle varjoon jääminen tarkoittaa sitä, että hän on huono, arvoton ja ei-hyväksyttävä. Kun häntä jatkuvasti huomioidaan, hän on mielestään turvassa. Samoin kun epävakaudessa, huomiohakuisuudessa ihminen mukautuu vahvasti muiden mielipiteiden ja mieltymysten mukaan. Huomiohakuisen ihmisen on usein vaikea kuunnella muita ja hän siirtää puheen melko nopeasti itseensä ja omiin asioihinsa. Huomiohakuinen ihminen aiheuttaa usein muille turhautuneisuuden tunnetta.

Narsismi
Narsisti on keittiöpsykologiassa yleisnimike kaikille hankalille ja itsekkäille ihmisille. Lääketieteessä narmismilla tarkoitetaan persoonallisuuspiirteitä, joille on ominaista elinikäinen röyhkeä omien etujen asettaminen muiden etujen edelle. Narsisti kokee usein riittämättömyyttä ja kateutta muita kohtaan. Hän luulee, että hankkimalla ympärilleen hyväksynnän symboleita, esimerkiksi hienon asunnon, kalliin auton, purjeveneen tai hankkimalla pääsyn kuuluisien ihmisten kanssa parrasvaloihin hän onnistuu peittämään riittämättömyytensä. Hän pyrkii rakentamaa suoritusten linnoituksen, päästäkseen eroon riittämättömyyden tunteesta ja siitä pelosta, että hän paljastuisi nollaksi. Hän oikeuttaa oman itsekkyytensä sillä, että hänen mielestään hänelle kuuluu enemmän kuin muille. Narsisti osaa usein näytellä toisista välittävää ihmistä, mutta todellisuudessa hän ei ole erityisen kiinnostunut muiden tunteista ja hyvinvoinnista. Narsisti pyrkii herättämään muissa ihailun tunteita. Pitkän päälle narsistin läheiset tuntevat usein alemmuuden ja huonouden tunteita ja usein myös pelkoa.

Epävarmuus ja estyneisyys

Epävarmuus lietsoo ajatuksia kuten:”Olenko minä tarpeeksi hyvä ja riittävä?”, ”Mitä nuo muut ovat minusta mieltä?”, ”Ei kai minulle naureta?”, ”Pitävätkö nuo muut minua ihan tyhmänä?”, ”Hyväksytäänkö minut?” Näiden ajatusten tarkoituksena on todennäköisesti hetkellisesti nostaa ihmisen valmiustilaa haastavassa sosiaalisessa tilanteessa ja helpottaa erilaisten sosiaalisten kompromissien tekoa, mutta usein toistuessaan ne alkavat murentaa ihmisen itsetunoa.

Jos epävarmuus jää vallitsevaksi ajattelumalliksi, niin ihminen ei voi olla enää varma omasta hyväksyttävyydestään, vaan hän kokee olevansa perustavalla tavalla huono, surkea, alhainen, vastenmielinen, tyhmä ja/tai ruma. Hän odottaa lähes aina tulevansa torjutuksi, kritisoiduksi ja/tai jollain tavalla hylätyksi. Siinä, missä muut virheelliset ajattelumallit piiskaavat ihmistä kompensoimaan huonoa itsetuntoa erilaisin kenoin, epävarmuus ja estyneisyys lähinnä vain alistavat ihmistä. Ihminen kokee, että hän ei ole riittävä sellaisena kuin on ja että hänellä on vähän tai ei ollenkaan keinoja kompensoida tätä riittämättömyyttään. Ihminen kokee itsensä suojattomaksi ja puolustuskyvyttömäksi. Omat tarpeet tuntuvat vähäpätöisiltä, jopa naurettavilta, joten ne on helppo siirtää sivuun. Epävarmuuteen ja estyneisyyteen liittyy paljon pelkoa ja ahdistusta.