Kun sinulle läheinen ihminen on masentunut tai kärsii toistuvasti ahdistuksesta, asennoidu niin, että hän on elämässään on tärkeä siirtymävaihe, joka onnistuessaan tuo hyvinvointia – ei ainostaan hänelle – vaan todennäköisesti myös sinulle. Siirtymävaiheen aikana ihminen muokkaa ja uudistaa joitakin asioita omassa ajattelussaan ja toiminnassaan, koska jokin hänen ajattelussaan tai toiminnassaan ei toimi. Olennaista ei ole oireiden pikainen poistaminen, vaan siirtymävaiheen tarkoituksenmukainen läpikäyminen. Voit auttaa siirtymänvaiheen tarkoituksenmukaista läpiviemistä seuraavin keinoin.
1) Helpota potilaan työtaakkaa, mutta älä tee kaikkea hänen puolestaan.
Potilas tekee päivittäin huomaamattaan valtavan määrän ajattelutyötä. Hän ikään kuin juoksee psykologisen maratonin joka päivä. Jotta hänen voimavaransa riittävät siirtymänvaiheen tarkoituksenmukaiseen läpivientiin, niin on hyödyllistä, että hän tekee muilla elämän osa-alueilla hetkellisesti vähemmän työtä. Usein masennuksesta kärsivä ihminen arvostaa sitä, että läheiset konkreettisesti käärivät hihat ja auttavat arkiaskareissa kuten ruuanlaitossa, astioiden pesemisessä tai siivoamisessa.
Kokonaan sohvaperunaksi tai sängyn pohjalle masentuneen ihmisen ei kuitenkaan pitäisi jäädä. Potilaan kuntoutumisen kannalta on tärkeää, että hän tekee joitakin (edes vähäisiä) kotitöitä tai huolehtii joistakin velvollisuuksista. Potilaan jaksaminen ja keskittymiskyky eivät välttämättä riitä monimutkaisiin tehtäviin, joten hänen kannattaa ainakin aluksi pysyä vähäisissä ja yksinkertaisissa rutiinitehtävissä.
2) Kerro toistuvasti potilaalle, että hän on sinulle tärkeä.
Masentuneen ihmisen itsetunto on usein alentunut ja hänen arvionsa itsestään eivät ole erityisen optimistisia. Jotta ihminen pystyy muodostamaan itsestään (uudelleen) myönteisen kuvan, hän tarvitsee myönteisiä arvioita muilta ihmisiltä. Hän tarvitsee pieniä kehuja toistuvasti, mieluiten päivittäin. ”Pidän sinusta”,”On kiva jutella kanssasi”,”On mukava istua tässä vieressäsi”,”Tykkään viettää aikaa kanssasi”, ”Olet hyvä äiti/isä/tytär/poika/puoliso/kumppani/ystävä”,”Olet hyvä tekemään ….”.
3) Kiitä, arvosta ja ihaile potilaan panosta.
Masentuneen ihmisen vaurioituneen itsetunnon uudelleenrakennuksessa kokemukset siitä, että hän on hyödyllinen, ovat hänelle edullisia. Yritä huomata kaikki työ, jota potilas tekee. ”Kiitos, että veit roskat”, ”Hienoa, että tyhjensit astianpesukoneen”,”Pyykkien järjestäminen oli iso homma. Kiitos, että hoidit sen.” Kiittämällä ja antamalla tunnustusta viestität potilaalle, että hän on hyödyllinen myös siirtymävaiheen – siis masennuksen – aikana. Jos onnistut ihailemaan jotakin potilaan aikaansaannosta, niin vielä parempi. Älä kuitenkaan kiitä tyhjästä, koska se kuulostaa helposti ironialta.
4) Tee pieniä asioita, joilla huomioit potilasta.
Todista potilaalle konkreettisesti pienillä teoilla, että hän on tärkeä. Tee vaikka potilaalle voileipä ja kysy häneltä lempeällä äänellä, minkälainen päivä hänellä on ollut. Älä oleta, että potilas kiittää tai reagoi huomionosoituksiisi normaalilla tavalla. Hän saattaa jättää voileivän syömättä tai ohittaa kuulumisten kyselyn. Hänen aivonsa eivät ole kuitenkaan ohittaneet huomionosoitustasi. Muista, että sinä olet silti tehnyt hyvän työn.
5) Ole läsnä ja tavoitettavissa.
Sinun ei tarvitse olla joka hetki potilaan vieressä, mutta pyri siihen, että pystyt huomioimaan häntä,
kun hän tarvitsee sinua. Viestitä potilaalle toistuvasti, että ”Jos haluat puhua, niin kuuntelen”. Kun potilas alkaa jonain päivänä puhua, niin silloin pitää todella osata kuunnella. Silloin kaikki huomio suunnataan potilaaseen, ja esimerkiksi puhelin, tietokone ja kaikki muutkin elektroniset laitteet pistetään kiinni, jätetään muut toimet sikseen ja annetaan potilaan puhua. Vaikka tuntisitkin voimakasta tarvetta kertoa omia mielipiteistäsi tai näkemyksiäsi potilaan puhuessa, on erittäin tärkeää antaa hänen puhua loppuun. Kommentoi vasta sitten, kun hän on saanut asiansa sanottua.
6) Jos tiedät tehneesi väärin potilasta kohtaan, niin pyydä anteeksi potilaalta.
Se, että läheinen ihminen myöntää loukanneensa potilasta ja pyytää sitä anteeksi, voi merkittävästi parantaa potilaan oloa ja jouduttaa parantumista, silloin kun niin on todella tapahtunut. Tämä
ei tarkoita sitä, että sinä olisit potilaan masennuksen aiheuttaja. Jos sinusta tuntuu mahdottomalta ajatukselta, että pyytäisit anteeksi jotakin tekoa (joka on aiheuttanut mielipahaa), niin pyydä ainakin anteeksi sitä, että tekosi on aiheuttanut potilaalle kärsimystä.
7) Vie potilas kävelylle tai harrasta hänen kanssaan muuta liikuntaa.
Liikunta on erinomainen lääke masennukseen, mutta masentuneena liikunnan aloittaminen voi tuntua uuvuttavalta. Toisen ihmisen seura tekee liikunnan aloittamisesta monelle helpompaa. Kannattaa ehdottaa potilaalle yhteistä kävelylenkkiä tai muuta liikuntaa. Lyhytkin kävelylenkki on jo hyvää liikuntaa.
ÄLÄ TEE SEURAAVIA ASIOITA
1) Älä vähättele potilasta.
Toisen ihmisen vähättely tarkoittaa sitä, että viestittää puheillaan tai teoillaan toisen henkilön tai hänen kokemustensa, ajatustensa, tarpeidensa tai tunteidensa olevan vähäpätöisiä. Vähättely on sitä, että ei ota tosissaan toisen sanomisia, tunteita tai tarpeita.
Älä sano asioita kuten:”Tämä on varmaan vaan pientä kevätväsymystä” tai ”Kyllä minullakin on ollut hankalia aikoja, mutta olen aina mennyt eteenpäin”. Ne kuulostavat vähättelyltä. Vähättely antaa potilaalle viestin:”Sinä ja sinun asiasi eivät ole kovin tärkeitä”, mikä on juuri päinvastaista, mitä potilas yleensä tarvitsee. Vähättely saa sinut näyttämään kylmältä ja tunteettomalta. Sinun ei tarvitse olla aina kaikesta samaa mieltä masentuneen kanssa eikä sinun tule suostua kaikkeen, mitä hän haluaa, mutta ota hänet vakavasti.
2) Älä väitä, että potilas ei tunne, mitä hän sanoo tuntevansa.
On äärimmäisen loukkaavaa saada kuulla, että ihmisellä ei ole oikeutta omiin tunteisiinsa. ”Ei sinua oikeasti noin paljoa voi masentaa” on malliesimerkki sellaisesta kommentista. Potilaan tulkinnat asioista voivat olla vääriä ja hänen tulkintojaan saa kyseenalaistaa, mutta älä kyseenalaista, mitä hän tuntee.
3) Älä kuvittele, että sinun täytyy ratkaista potilaan paha olo keksimällä jotakin fiksua sanottavaa.
Hyvää tarkoittavat läheiset saattavat päätyä sanomaan mitä uskomattomimpia asioita potilaille halutessaan saada potilaat välittömästi parantumaan. Potilas yritetään lohduttaa terveeksi ikään kuin hänellä oli naarmu polvessa tai pipi sormessa. Älä yritä keksiä taikasanoja, joilla saisit potilaan parantumaan. Sellaisia ei ole. Sinä voit tarjota potilaalle joitakin työkaluja siirtymävaiheen läpikäymiseen, mutta et voi pakottaa siirtymävaihetta tapahtuvaksi. Ei ole sinun tehtäväsi parantaa potilasta, vaan hänen täytyy itse parantaa itse itsensä.
4) Älä varasta pääosaa.
Tämä on potilaan show, ei sinun. Älä heittäydy uhriksi tai marttyyriksi, vaan näyttele tasokkaasti oma sivuroolisi. Potilas tarvitsee nyt tavallista enemmän huomiota, joten sinun pitää totutella siihen ajatukseen, että sinä saat vähemmän huomiota jonkin aikaa. Kun potilas puhuu omista asioistaan, älä ala välittömästi puhua itsestäsi ja omista kokemuksistasi, vaan kuuntele (tai yritä edes näytellä kuuntelevasi). Pyri siihen, ettet koskaan keskeytä potilasta, jollei ole ihan pakko.
5) Älä käytä alkoholia tai muita päihteitä.
Läheisten päihteidenkäyttö saattaa ahdistaa masennuksesta kärsivää potilasta hyvinkin paljon. Lisäksi läheisten kyky vastata asianmukaisesti potilaan tarpeisiin heikkenee, kun he ovat nauttineet alkoholia tai muita päihteitä. Älä koskaan ole päihtyneenä potilaan seurassa. Älä tuo alkoholia potilaan kotiin äläkä kannusta potilasta käyttämään alkoholia. Älä vie potilasta tilaisuuksiin tai paikkoihin, joissa on humalahakuista juomista. (Samat asiat pätevät myös muihin päihteisiin).
6) Älä tee tyhmiä asioita, jotka ylläpitävät potilaan masennusta
Jos teet päivänselvästi vääriä asioita, jotka aiheuttavat potilaalle kärsimystä, niin yksinkertaisesti lopeta sellaisten asioiden tekeminen. Näitä asioita ovat esimerkiksi pettäminen, väkivalta, uhkailu, kiristäminen sekä toisen sinisilmäisyyden ja ylikiltteyden hyväksikäyttö. Jos et ole varma, teetkö vääriä asioita, niin kysy itseltäsi, voitko kertoa omista tekemisistäsi rehellisesti muille ihmisille.