Nopein tapa päästä psykoterapiaan on aloittaa omakustanteinen psykoterapia. Se ei edellytä lääkärin lähetettä tai lausuntoa eikä mitään muuta kuin, että etsii itselleen psykoterapeutin. Omakustanteinen terapia on kuitenkin kallista. Kustannusten vuoksi moni hakee Kelasta tukea psykoterapiaan. Kelaa tukemaa terapiaa varten tarvitaan puoltava lausunto psykiatrian erikoislääkäriltä. Psykoterapiaan voi päästä jossain tapauksissa myös julkisen terveydenhuollon kautta.
Psykoterapian aloittaminen ei itsessään edellytä mitään muuta kuin sitä, että etsii itselleen psykoterapeutin. Yksityinen psykoterapia ei kuitenkaan ole halpaa, sillä terapiassa käydään yleensä viikoittain ja 45 minuutin terapiankäynnin kustannukset vaihtelevat 80 euron ja 120 euron välillä. Moni psykoterapiassa käyvä ihminen hakee kustannuksiin taloudellista tukea Kelalta, joka on tätä kirjoittaessa 57,60 euroa/käyntikerta.
Kun Kela tukee yksityistä psykoterapiaa, niin silloin psykoterapiaa kutsutaan kuntoutuspsykoterapiaksi. Jotta Kelasta saa psykoterapiatukea (siis kuntoutuspsykoterapiaa), se edellyttää, että potilaan ongelmia on ensin hoidettu vähintään 3 kk:n ajan niiden diagnosoimisen jälkeen ”tavanomaisin keinoin” esim. terveyskeskuksessa, työterveyshuollossa tai yksityispuolella. ”Tavanomainen hoito” voi olla esim. keskusteluhoitoa psykiatrisen sairaanhoitajan/psykologin kanssa, nettiterapiaa tai lääkehoitoa. Kuntoutuspsykoterapiaan vaaditaan lisäksi puoltava lausunto psykiatrian erikoislääkäriltä.
Alla on esitelty tavallisimmat mallit hakeutua kuntoutuspsykoterapiaan.
Yksityispuolelta terapiaan -malli
– Potilas käy yksityislääkärillä. Lääkäri on useimmiten yleislääkäri, työterveyslääkäri tai psykiatrian erikoislääkäri (mutta voi olla kuka tahansa muukin lääkäri).
– Lääkäri asettaa diagnoosin ja määrää hoidon. Hoito voi olla esim. keskusteluhoito, lääkehoito tai nettiterapia.
– 3 kk:n kuluttua ensimmäisestä lääkärikäynnistä potilas käy yksityisellä psykiatrian erikoislääkärillä.
– Erikoislääkäri laatii puoltavan lausunnon Kelan psykoterapiatukea varten.
– Potilas etsii itselleen psykoterapeutin ja tämän löydettyään hakee Kelan psykoterapitukea.
Omakustanteisesta psykoterapiasta kuntoutuspsykoterapiaan -malli
– Potilas alkaa käydä omakustanteisesti terapiassa.
– Potilas käy lääkärissä mahdollisimman pian psykoterapian alkamisen jälkeen tai mieluiten jo ennen sitä. Lääkäri voi olla yleislääkäri, työterveyslääkäri tai psykiatrian erikoislääkäri (tai kuka tahansa muukin lääkäri).
– Lääkäri asettaa diagnoosin. Lääkärin kanssa tulisi sopia, että yksi keskeinen hoitomuoto on omakustanteinen psykoterapia. Samanaikaisesti voidaan käyttää myös muita hoitomuotoja.
– Potilas käy omakustanteisessa psykoterapiassa vähintään 3 kuukautta ensimmäisen lääkärikäynnin jälkeen. Terapiakäyntejä ei tarvitse välttämättä olla viikoittain, mutta niitä tulisi olla ainakin muutama.
– Potilas käy psykiatrian erikoislääkärillä aikaisintaan 3 kuukauden kuluttua ensimmäisestä lääkärikäynnistä.
– Erikoislääkäri laatii puoltavan lausunnon Kelan psykoterapiatukea varten.
– Potilas hakee Kelan psykoterapiatukea.
Julkisesta terveyshuollosta psykoterapiaan -malli
– Potilas ottaa yhteyttä sairaanhoitopiirin mielenterveyspalveluihin.
– Potilas tapaa psykiatrista sairaanhoitajaa, psykologia tai vastaavaa työntekijää.
– Hoitojakson aikana on myös lääkärin arvio tilanteesta. Lääkäri asettaa diagnoosin. Lääkäri voi olla yleislääkäri tai psykiatrian erikoislääkäri (tai kuka tahansa muukin lääkäri). Hoidossa saatetaan käyttää lääkehoitoa, mutta se ei ole välttämätöntä.
– Potilas voidaan ohjata psykiatrian erikoislääkärille psykoterapia-arvioon vähintään 3 kk:n pituisen ”tavanomaisen” psykiatrisen hoidon jälkeen. Julkisen puolen psykoterapia-arvio tapahtuu yleensä erikoissairaanhoidossa (psykiatrian poliklinikalla tai mielenterveystoimistossa). Potilas voi halutessaan asioida myös tässä vaiheessa yksityisellä psykiatrian erikoislääkärillä.
– Psykiatrian erikoislääkäri laatii puoltavan lausunnon Kelan psykoterapiatukea varten.
– Potilas hakee Kelan psykoterapiatukea.
Entä onko muita keinoja saada yhteiskunnan tukea psykoterapiakustannuksiin? Kyllä on, mutta näitä tukimuotoja on huomattavasti vaikeampaa saada kuin kuntoutuspsykoterapiaa ja ne edellyttävät yleensä kuukausia tai vuosia kestänyttä asiakkuutta psykiatrisessa hoidossa. Esimerkiksi julkisen terveydenhuollon potilas voi saada Kelasta psykoterapiatukea ns. vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena ja sairaanhoitopiiri voi antaa maksusitoumuksen psykoterapiaan. Lisäksi työterveyshuollon kautta voi päästä ns. lyhytpsykoterapiaan (10-20 kertaa), jos työnantajan työterveyshuoltosopimus on riittävän kattava. Jotkut terveyskuluvakuutukset kattavat lyhytpsykoterapian, mutta aniharvoin mitään pidempää terapiaa.
Mitä jos mikään näistä tukimuodoista ei ole käytettävissä ja rahat eivät millään riitä omakustanteiseen terapiaan? No, sitten voi ajatella harvajaksoista omakustanteista psykoterapiaa (esim. käynnit 1-2 kertaa kk:ssa) tai ryhmäpsykoterapiaa, joka on yleensä selvästi halvempaa kuin yksilöterapia. Lisäksi psykoterapiaopiskelijat tarvitsevat harjoituspotilaita, ja jos onnistuu pääsemään tällaiseksi harjoituspotilaaksi, niin sitten terapia on ilmaista ainakin sen aikaa, kun terapeutti on opiskelija. Sairaanhoitopiireillä on myös joitakin omia psykoterapeutteja, joille julkisen puolen potilas saattaa päästä, jos on riittävän motivoitunut terapiaan.
Lisää tietoa aiheesta:
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/terapia/nain-hakeudut-psykoterapiaan
https://minduu.fi/fi/psykoterapian-abc/psykoterapiaan-hakeutuminen-kaytannossa/
https://www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapia-nain-haet